Ammatillisen opettajuuden erityisalueita

Tässä osiossa käydään läpi seuraavaa:

• Opettajan etiikka ja arvo-osaaminen
• Kansainvälisyys ja monikulttuurisuus opettajan työssä
• Erityispedagogiikan kysymyksiä
• Tutkimus ja kehittämisosaaminen ammattioppilaitoksessa ja ammattikorkeakoulussa

Opettajan etiikka ja arvo-osaaminen 

Opettajan työssä eettisillä kysymyksillä on keskeinen rooli, koska opettajan työ on hyvin itsenäistä ja yhteiskunnallisesti merkittävää. Opettajan ammattietiikka on osa reflektointia, opettajan omaa laadunvalvontaa. Kysymys on luottamuksesta. Siitä, että lähtökohtaiseksi opettajan luotetaan pitävän kiinni eettisistä arvoista opettajan työtä harjoittaessaan.

Opettajan työtä ohjaavat etenkin ihmisarvon kunnioitus, todellisuus (olla rehellinen itselle ja muille), oikeudenmukaisuus sekä vastuu ja vapaus (vaikka opettajalla on oikeus omiin näkemyksiinsä, hänen vastuunsa on sidoksissa tehtäviinsä ja annettuun normistoon, kuten lainsäädäntöön ja opetussuunnitelmiin).

Etiikka ammatillisen opettajan arjessa (videoesimerkki)

Keskeisiä ajatuksia videosta: opettaja on opiskelijan rinnallakulkija, roolimalli opiskelijoille, käyttää valtaa, milloin opettaja on riittävästi tukenut opiskelijaa, milloin peli on syytä viheltää poikki, voidaanko joskus toimia vastoin ohjeita opiskelijan parhaaksi, avoimuus kannattaa myös opettajan työssä, vertaistuki kollegojen kanssa.

Opettajan työ on myös valintoja globaalin kestävän kehityksen puolesta: ympäristökasvatus, säästäväisyys, monikulttuurisuus, jne.

Erityisesti lasten ja nuorten opetustehtävissä työskenteleville opettajille opettajan eettiset asiat ovat tärkeitä tiedostaa, koska opetettavat ovat vasta muodostamassa omaa identiteettiään ja käsitystään ympäröivästä maailmasta. 

Kansainvälisyys ja monikulttuurisuus opettajan työssä

Globalisaatio, lisääntynyt pakolaisuus ja liikkuvuuden vapautuminen lisäävät myös oppilaitosten ja opettajien tarvetta ja painetta ottaa huomioon yhä enenevissä määrin kansainvälisyys ja monikulttuurisuus. Lisäksi nykyään alkaa olla hyvin arkipäiväistä se, että niin opettajan kuin monen muunkin korkeakoulutetun opintoihin sisältyy opintoja joko ulkomailla tai ainakin vieraalla kielellä. Ammatillisessa korkeakoulutuksessa on otettava lisäksi huomioon kansainvälistymisen alueelliset hyötynäkökohdat, etenkin ulkomaisten verkostojen ja sitä kautta kaupankäynnin kasvattamisen myötä.

Olen itse ollut opiskeluaikoinani vaihto-opiskelijana ulkomailla. Niin ollen voin toimia kokemusasiantuntijana siinä, millaista on olla opiskelijana vieraassa kulttuurissa ja vieraalla kielellä, mutta toisaalta minulla on havaintoja myös siitä, millä tavalla opetushenkilökunta otti huomioon vierasmaalaiset opiskelijat. 

Koska kohdemaani oli englanninkielinen (Pohjois-Irlanti), oletettiin kaikkien osaavan siinä määrin kieltä, ettei siihen kiinnitetty mitään erityistä huomiota. Vaihto-opiskelijat olivat normaalin opetuksen mukana. Vaikka oma kielitaitoni ei ollut paras mahdollinen, pärjäsin sentään tyydyttävästi. Ongelmia tuli jonkin verran puhutun tekstin tuottamisen kanssa spontaaneissa opetustilanteissa, kuten varmasti aika monelle suomalaiselle tuppaa käymään kielioppivirheiden pelossa, mutta kuullun ja kirjoitetun ymmärsin aivan hyvin. Sopii ihmetellä, miksi kielten opetuksessa ainakin ennen painotettiin niin valtavasti kielioppia...

Muutoin henkilökunta otti vaihto-opiskelijat hyvin huomioon. Meidät haastateltiin aluksi kukin erikseen ja kysyttiin tavoitteitamme. Jo tuolloin 2000-luvun alussa tein henkilökohtaisen opetussuunnitelman! Yliopistolla oli lisäksi oma kansainvälisten opiskelijoiden koordinaattori, jolta sai konkreettista käytännön tukea mieltä askarruttaneisiin kysymyksiin. 

Omassa opetuksessani on varmasti hyötyä siitä, että minulla on kokemusta kansainvälisyydestä. Paitsi käytännön asioissa, myös monikulttuurisuuden ymmärtämisessä ja hyväksymisessä. Tärkeintä on oivaltaa, että impivaaralaisuudella Suomi ei voi menestyä vaan tarvitsemme niin koulutuksen kuin minkä tahansa muunkin osa-alueen saralla rajat ylittävää yhteistyötä. Se vaatii joskus oman ajattelun venyttämistä ymmärtämään vieraita tapoja, mutta yhtä lailla se on omien hyvien käytänteiden siirtoa muualle. 

Muutama videoesimerkki käytännön kansainvälisestä oppilaitosyhteistyöstä: 

https://www.youtube.com/watch?v=HwrM5TxBojg&index=4&list=PL_QPGHQY7FmNUw3YLRxWAsJALZoQQT7fn

https://www.youtube.com/watch?v=G6BsmTYdjaA&t=36s 


Erityispedagogiikan kysymyksiä

Opiskelijalla voi olla monenlaisia esteitä oppimiselle. Ne voivat olla ympäristöstä johtuvia, kuten huonot kotilot tai koulukiusaaminen. Niin ikään fyysiset vajavaisuudet, keskittymishäiriöt tai lukihäiriöt voivat vaikuttaa oppimiseen. Kolmantena ryhmänä oppimista voivat vaikeuttaa elämääntilanteeseen tai luonteeseen liittyvät seikat, kuten jännittäminen, masennus, päihteiden käyttö tai hyvien opiskelutyylien puuttuminen. Olisin tärkeää oivaltaa itsensä oppijana, jotta mahdollisiin ongelmiin voidaan puuttua.

Ongelmana voi olla myös se, ettei opettajalla ole kykyä tai osaamista käsitellä opiskelijan oppimisvaikeuksia. Olisikin tärkeää, että opettaja ainakin kykenisi tunnistamaan ne, jotta apua on ylipäätään mahdollista saada. Opiskelijalle itselleen voi olla liian raskasta kantaa taakkaa yksin. Toisaalta on opiskelijan vastuulla tuoda erityisopetuksen tarve esille, ellei se selvästi ilmene esimerkiksi valintakoetilaisuudessa.

Kun opetus on päätetty antaa erityisopetuksena, tulee opiskelijalle laatia HOJKS (=henkilökohtaisen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma), jossa suunnitellaan opiskelijan tarvitsemaa erityisopetusta ja sen toimintatapoja.

Tarkemmin erityisopetuksesta (oph.fi)

Tärkeää opettajan toiminnan kannalta on varhainen puuttuminen ja kyky harjoittaa moniammatillista yhteistyötä eri toimijoiden kanssa. Usein viimeksi mainittuun liittyy esimerkiksi sosiaalitoimi, KELA ja TE-toimisto. Opettajan on hyvä kuulostella opetettavia yksilöinä ja oppijoina. Jos oma ammattitaito ei riitä varhaiseen puuttumiseen, on syytä kääntyä esimerkiksi erityisopettajien konsultointiavun puoleen.

Netissä on myös paljon ohjeita erityisopetusta vaativille. Tässä esimerkkinä ohjeita lukihäiriöisen korkeakouluopiskelijan opettamiseeen:  http://www.esok.fi/esok-hanke/julkaisut/luki/index_html#t


Tutkimus ja kehittämisosaaminen ammattioppilaitoksessa ja ammattikorkeakoulussa

Tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta (jatkossa TKI) on tärkeää, jotta oppilaitosten ja elinkeinoelämän välistä vuorovaikutusta voidaan ylläpitää ja kehittää. Se taas on merkittävää kilpailukyvyn, osaamisen ja työpaikkojen säilymisen/syntymisen kannalta. Kyseessä on oppilaitosten perustehtävä. Ammattikorkeakoulujen osalta se on suorastaan säädetty laissa. Opiskelussa saatujen tietojen soveltaminen käytöntöön onnistuu näin luonnollisella tavalla. Tutkimushankkeet tai projektit rahoitetaan yhteisesti työnantajan, oppilaitoksen, kunnan, valtion tai erilaisten virastojen tai järjestöjen kanssa. Näin hyödynnetään varoja yhteiskunnan kannalta tehokkaasti.

Videoesimerkki TKI-toiminnasta toisen asteen oppilaitoksen, ELY-keskuksen ja elinkeinoelämän välillä: https://www.youtube.com/watch?v=GExHM99uoZk&t=3s

Videon keskeisin sanoma: "Koulutusten järjestäminen ja miettiminen on TKI-toimintaa: koko ajan täytyy miettiä ja kuulostella sitä, miten ammatit muuttuvat ja mitkä ovat elinkeinoelämän tarpeet."

Kansainvälisen TKI-toiminnan tarkoituksena on koulutuksen kehittäminen ja monikulttuuriseen työelämään tutustuminen. Se ei ole sama asia kuin kansainvälinen opiskelijavaihto, josta oli puhetta ylempänä. Toiminnan päämääränä on luoda yhteiskehittämistä erilaisten hankkeiden muodossa, joiden tavoitteena on tavoitella globaaleja tuloksia ja innovaatioita. Sen lisäksi pyritään luomaan kestäviä yhteistyöverkostoja, joista on hyötyä esimerkiksi kaupankäynnissä.

Ammattikorkeakoulujen kansainvälistymisstrategioilla tavoitellaan seuraavia asioita:

Aidosti kansainvälinen korkeakouluyhteistyö, korkeakoulujen laadun ja vetovoiman lisääminen, osaamisen viennin edistäminen, monikulttuurisen yhteiskunnan tukeminen sekä globaalin vastuun edistäminen.

Ydinteemat: etiikka ohjaa opettajan käytännön toimia, kansainvälisyys on arkea opettajan työssä, erityistä tukea vaativien opiskelijoiden bongaaminen vaatii silmää

Vielä pitäisi perehtyä tarkemmin: kansainvälisyysstrategiat eri oppilaitoksissa