Ammatillisen opettajuuden erityisalueita

Tässä osiossa käydään läpi seuraavaa:

• Opettajan etiikka ja arvo-osaaminen
• Kansainvälisyys ja monikulttuurisuus opettajan työssä
• Erityispedagogiikan kysymyksiä
• Tutkimus ja kehittämisosaaminen ammattioppilaitoksessa ja ammattikorkeakoulussa

Opettajan etiikka ja arvo-osaaminen 

Opettajan työssä eettisillä kysymyksillä on keskeinen rooli, koska opettajan työ on hyvin itsenäistä ja yhteiskunnallisesti merkittävää. Opettajan ammattietiikka on osa reflektointia, opettajan omaa laadunvalvontaa. Kysymys on luottamuksesta. Siitä, että lähtökohtaiseksi opettajan luotetaan pitävän kiinni eettisistä arvoista opettajan työtä harjoittaessaan.

Opettajan työtä ohjaavat etenkin ihmisarvon kunnioitus, todellisuus (olla rehellinen itselle ja muille), oikeudenmukaisuus sekä vastuu ja vapaus (vaikka opettajalla on oikeus omiin näkemyksiinsä, hänen vastuunsa on sidoksissa tehtäviinsä ja annettuun normistoon, kuten lainsäädäntöön ja opetussuunnitelmiin).

Etiikka ammatillisen opettajan arjessa (videoesimerkki)

Keskeisiä ajatuksia videosta: opettaja on opiskelijan rinnallakulkija, roolimalli opiskelijoille, käyttää valtaa, milloin opettaja on riittävästi tukenut opiskelijaa, milloin peli on syytä viheltää poikki, voidaanko joskus toimia vastoin ohjeita opiskelijan parhaaksi, avoimuus kannattaa myös opettajan työssä, vertaistuki kollegojen kanssa.

Opettajan työ on myös valintoja globaalin kestävän kehityksen puolesta: ympäristökasvatus, säästäväisyys, monikulttuurisuus, jne.

Erityisesti lasten ja nuorten opetustehtävissä työskenteleville opettajille opettajan eettiset asiat ovat tärkeitä tiedostaa, koska opetettavat ovat vasta muodostamassa omaa identiteettiään ja käsitystään ympäröivästä maailmasta. 

Kansainvälisyys ja monikulttuurisuus opettajan työssä

Globalisaatio, lisääntynyt pakolaisuus ja liikkuvuuden vapautuminen lisäävät myös oppilaitosten ja opettajien tarvetta ja painetta ottaa huomioon yhä enenevissä määrin kansainvälisyys ja monikulttuurisuus. Lisäksi nykyään alkaa olla hyvin arkipäiväistä se, että niin opettajan kuin monen muunkin korkeakoulutetun opintoihin sisältyy opintoja joko ulkomailla tai ainakin vieraalla kielellä. Ammatillisessa korkeakoulutuksessa on otettava lisäksi huomioon kansainvälistymisen alueelliset hyötynäkökohdat, etenkin ulkomaisten verkostojen ja sitä kautta kaupankäynnin kasvattamisen myötä.

Olen itse ollut opiskeluaikoinani vaihto-opiskelijana ulkomailla. Niin ollen voin toimia kokemusasiantuntijana siinä, millaista on olla opiskelijana vieraassa kulttuurissa ja vieraalla kielellä, mutta toisaalta minulla on havaintoja myös siitä, millä tavalla opetushenkilökunta otti huomioon vierasmaalaiset opiskelijat. 

Koska kohdemaani oli englanninkielinen (Pohjois-Irlanti), oletettiin kaikkien osaavan siinä määrin kieltä, ettei siihen kiinnitetty mitään erityistä huomiota. Vaihto-opiskelijat olivat normaalin opetuksen mukana. Vaikka oma kielitaitoni ei ollut paras mahdollinen, pärjäsin sentään tyydyttävästi. Ongelmia tuli jonkin verran puhutun tekstin tuottamisen kanssa spontaaneissa opetustilanteissa, kuten varmasti aika monelle suomalaiselle tuppaa käymään kielioppivirheiden pelossa, mutta kuullun ja kirjoitetun ymmärsin aivan hyvin. Sopii ihmetellä, miksi kielten opetuksessa ainakin ennen painotettiin niin valtavasti kielioppia...

Muutoin henkilökunta otti vaihto-opiskelijat hyvin huomioon. Meidät haastateltiin aluksi kukin erikseen ja kysyttiin tavoitteitamme. Jo tuolloin 2000-luvun alussa tein henkilökohtaisen opetussuunnitelman! Yliopistolla oli lisäksi oma kansainvälisten opiskelijoiden koordinaattori, jolta sai konkreettista käytännön tukea mieltä askarruttaneisiin kysymyksiin. 

Omassa opetuksessani on varmasti hyötyä siitä, että minulla on kokemusta kansainvälisyydestä. Paitsi käytännön asioissa, myös monikulttuurisuuden ymmärtämisessä ja hyväksymisessä. Tärkeintä on oivaltaa, että impivaaralaisuudella Suomi ei voi menestyä vaan tarvitsemme niin koulutuksen kuin minkä tahansa muunkin osa-alueen saralla rajat ylittävää yhteistyötä. Se vaatii joskus oman ajattelun venyttämistä ymmärtämään vieraita tapoja, mutta yhtä lailla se on omien hyvien käytänteiden siirtoa muualle. 

Muutama videoesimerkki käytännön kansainvälisestä oppilaitosyhteistyöstä: 

https://www.youtube.com/watch?v=HwrM5TxBojg&index=4&list=PL_QPGHQY7FmNUw3YLRxWAsJALZoQQT7fn

https://www.youtube.com/watch?v=G6BsmTYdjaA&t=36s 


Erityispedagogiikan kysymyksiä

Opiskelijalla voi olla monenlaisia esteitä oppimiselle. Ne voivat olla ympäristöstä johtuvia, kuten huonot kotilot tai koulukiusaaminen. Niin ikään fyysiset vajavaisuudet, keskittymishäiriöt tai lukihäiriöt voivat vaikuttaa oppimiseen. Kolmantena ryhmänä oppimista voivat vaikeuttaa elämääntilanteeseen tai luonteeseen liittyvät seikat, kuten jännittäminen, masennus, päihteiden käyttö tai hyvien opiskelutyylien puuttuminen. Olisin tärkeää oivaltaa itsensä oppijana, jotta mahdollisiin ongelmiin voidaan puuttua.

Ongelmana voi olla myös se, ettei opettajalla ole kykyä tai osaamista käsitellä opiskelijan oppimisvaikeuksia. Olisikin tärkeää, että opettaja ainakin kykenisi tunnistamaan ne, jotta apua on ylipäätään mahdollista saada. Opiskelijalle itselleen voi olla liian raskasta kantaa taakkaa yksin. Toisaalta on opiskelijan vastuulla tuoda erityisopetuksen tarve esille, ellei se selvästi ilmene esimerkiksi valintakoetilaisuudessa.

Kun opetus on päätetty antaa erityisopetuksena, tulee opiskelijalle laatia HOJKS (=henkilökohtaisen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma), jossa suunnitellaan opiskelijan tarvitsemaa erityisopetusta ja sen toimintatapoja.

Tarkemmin erityisopetuksesta (oph.fi)

Tärkeää opettajan toiminnan kannalta on varhainen puuttuminen ja kyky harjoittaa moniammatillista yhteistyötä eri toimijoiden kanssa. Usein viimeksi mainittuun liittyy esimerkiksi sosiaalitoimi, KELA ja TE-toimisto. Opettajan on hyvä kuulostella opetettavia yksilöinä ja oppijoina. Jos oma ammattitaito ei riitä varhaiseen puuttumiseen, on syytä kääntyä esimerkiksi erityisopettajien konsultointiavun puoleen.

Netissä on myös paljon ohjeita erityisopetusta vaativille. Tässä esimerkkinä ohjeita lukihäiriöisen korkeakouluopiskelijan opettamiseeen:  http://www.esok.fi/esok-hanke/julkaisut/luki/index_html#t


Tutkimus ja kehittämisosaaminen ammattioppilaitoksessa ja ammattikorkeakoulussa

Tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta (jatkossa TKI) on tärkeää, jotta oppilaitosten ja elinkeinoelämän välistä vuorovaikutusta voidaan ylläpitää ja kehittää. Se taas on merkittävää kilpailukyvyn, osaamisen ja työpaikkojen säilymisen/syntymisen kannalta. Kyseessä on oppilaitosten perustehtävä. Ammattikorkeakoulujen osalta se on suorastaan säädetty laissa. Opiskelussa saatujen tietojen soveltaminen käytöntöön onnistuu näin luonnollisella tavalla. Tutkimushankkeet tai projektit rahoitetaan yhteisesti työnantajan, oppilaitoksen, kunnan, valtion tai erilaisten virastojen tai järjestöjen kanssa. Näin hyödynnetään varoja yhteiskunnan kannalta tehokkaasti.

Videoesimerkki TKI-toiminnasta toisen asteen oppilaitoksen, ELY-keskuksen ja elinkeinoelämän välillä: https://www.youtube.com/watch?v=GExHM99uoZk&t=3s

Videon keskeisin sanoma: "Koulutusten järjestäminen ja miettiminen on TKI-toimintaa: koko ajan täytyy miettiä ja kuulostella sitä, miten ammatit muuttuvat ja mitkä ovat elinkeinoelämän tarpeet."

Kansainvälisen TKI-toiminnan tarkoituksena on koulutuksen kehittäminen ja monikulttuuriseen työelämään tutustuminen. Se ei ole sama asia kuin kansainvälinen opiskelijavaihto, josta oli puhetta ylempänä. Toiminnan päämääränä on luoda yhteiskehittämistä erilaisten hankkeiden muodossa, joiden tavoitteena on tavoitella globaaleja tuloksia ja innovaatioita. Sen lisäksi pyritään luomaan kestäviä yhteistyöverkostoja, joista on hyötyä esimerkiksi kaupankäynnissä.

Ammattikorkeakoulujen kansainvälistymisstrategioilla tavoitellaan seuraavia asioita:

Aidosti kansainvälinen korkeakouluyhteistyö, korkeakoulujen laadun ja vetovoiman lisääminen, osaamisen viennin edistäminen, monikulttuurisen yhteiskunnan tukeminen sekä globaalin vastuun edistäminen.

Ydinteemat: etiikka ohjaa opettajan käytännön toimia, kansainvälisyys on arkea opettajan työssä, erityistä tukea vaativien opiskelijoiden bongaaminen vaatii silmää

Vielä pitäisi perehtyä tarkemmin: kansainvälisyysstrategiat eri oppilaitoksissa

Arviointiosaaminen

Tässä osiossa käydään läpi seuraavaa:

• Osaamisen arviointi
• Miten arviointi edistää oppimista
• Portfolio
• Ammattiosaamisen näyttöjen arviointi

Osaamisen arviointi 

Osaamisen arviointi ammattikorkeakouluissa tapahtuu näyttöjen, näyttöjen tai kielitutkintojen avulla. Tarkoituksena on pyrkiä löytämään ja havaitsemaan oppilaan hankkimat tiedot, taidot ja valmiudet
sekä tuomaan ne arvioitaviksi ja antamaan niille arvo eli tunnustus. Nykyisin arvioinnissa pääpaino on pyrkiä tukemaan samalla opiskelijan oppimista.

Itsearviointi on niin ikään keskeistä nykyaikaisessa arvioinnissa. Kiteytettynä itsearviointi on reflektiivistä toimintaa, jossa oppija tarkastelee asioita suhteessa omaan tieto-, taito- ja
kokemusperustaansa sekä aiemmin oppimaansa. Onnistunut itsearviointi ohjaa opiskelijaa muuttamaan mahdollisesti huonoksi havaittuja oppimistapoja ja toisaalta vahvistaa hyviä oppimistapoja.

Opettajan näkökulmasta osaamisen arviointi  on monisyinen prosessi. Haasteita arvioinnille tuovat esimerkiksi opiskelijoiden heterogeenisyys, erilaiset taustalähtökohdat, jne. On kuitenkin muistettava, että arvioinnin on oltava yhtenäistä. Myös erityisopiskelijat saattavat aiheuttaa pulmia arvioinnin kannalta, on kyettävä soveltamaan. Opettajalta vaaditaankin jatkuvaa istensä tarkkailua ja uudistamista. Hänen on kyettävä kannustamaan opiskelijaa kehittämään omaa osaamistaan ja tehtävä tiivistä verkostoyhteistyötä muiden opettajien kanssa.

Miten arviointi edistää oppimista

Arvioinnin on oltava realistista ja rakentavaa. Tärkeintä on saada opiskelija oivaltamaan oppimisen merkitys: ilman oppimista hän ei saavuta tarvittavaa taitotasoa. Hallinnolliselta kannalta katsottuna kyse on siitä, että ilman oppimista ja sen osoittamista opiskelija ei valmistu, eikä niin ollen saavuta muodollista pätevyyttä.

Näyttötutkinnoissa suoritetaan niin sanottu kolmikanta-arviointi, jossa mukana ovat opiskelija itse, ohjaava opettaja sekä näytön vastaanottanut työpaikkaohjaaja. Tarkoituksena tässäkin on ensisijaisesti tukea opiskelijan oppimista, kuten osaamisen arvioinnin yhteydessä jo mainittiin. Opiskelijan tulee oivaltaa, mikä on mennyt hyvin ja missä on kehitettävää. 

Hyvä arvioitsija noudattaa samalla hyvän hallinnon periaatteita, joita käsittelin edellisessä osiossa. Toisin sanoen arvioitsijan tulee muistaa oikeusperiaate, palveluperiaate ja palvelun asianmukaisuus, neuvonnan merkitys, hyvä kielenkäyttö ja yhteistyö muiden arvioitsijoiden välillä.  

Portfolio 

Portfolion tehtävänä on tehdä oppimistapahtuma näkyväksi siten, että portfoliosta näkyy myös tekijänsä ilme. Toisin sanoen portfolion on oltava reflektiivinen, ei siis pelkkä "muistiinpanovihko".

Olen pyrkinyt tekemään tästä omasta blogimuotoisesta portfoliostani sellaisen, joka osoittaisi paitsi osaamistani olisi hyödykseni myös jatkossa. Johon olisi siis hyvä palata muistelemaan ja kertaamaan omaksuttuja (tai omaksumattomia) asioita. Portfolio on minulle ikään kuin epätieteellinen tutkimus. En edes pyri - eikä se ole reflektiivisen portfolion tarkoituskaan - eksaktin ja pedantin tutkimustiedon esittelyyn tai tieteellisesti kestävän analyysin tuottamiseen vaan niin, että portfoliosta olisi mahdollisimman paljon hyötyä käytännön työssä. Sen rinnalla, että se samalla osoittaisi ohjaajalle minun oivaltaneen opiskelemaani.

Portfolion arvioinnissa opettajan ei tulisi kiinnittää huomiotaan niinkään siihen, millainen portfolio on suhteessa muiden vastaaviin vaan siihen, millä tavoin tekijä on oivaltanut asiat suhteessa opintojen tavoitteisiin. Arvioinnissa tulisi kiinnittää huomiota seuraaviin seikkoihin:

Kasvatus- ja opetusfilosofia ja –etiikka
Opettajuuden kehittyminen
Oppimateriaali (miten opiskelija on hyödyntänyt tuotoksissaan)
Tutkiva opettaja -orientaatio
Yhteistyötaitojen kehittyminen
Palaute (miten hän sitä antaa ja miten ottaa vastaan)
Visio ja kehittymissuunnitelmat

Reflektointi sisältyy noihin kaikkiin!

Ydinteemat: Oppimisessa tärkeintä on oivallus, reflektointi
Vielä pitäisi perehtyä tarkemmin: Näyttötutkintojen arviointimenetelmät

Ammatillisen opettajan toimintaa velvoittava lainsäädäntö

Julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin.

Opettajan toimintaa sitovat hyvin monet eri lait. Lisäksi jokaisella koulutusasteella on oma lakinsa.

Ammatillisen opettajan työtä koskevan oikeudellisen tiedon hankkimisen ja oman osaamisen päivittämisen kannalta keskeisiä lähteitä ovat: finlex.fi (Suomen lait kootusti ja ajantasaisina), minedu.fi (OPM:n sivut, jossa ajankohtaista tietoa esimerkiksi valmisteilla olevasta lainsäädännöstä, tutkimuksista, jne), oph.fi (Opetushallituksen sivut, käytännönläheistä tietoutta opetuksesta), oaj.fi (Opettajien ammattijärjestön sivut, esimerkiski opettajien edunvalvontaan liittyvää materiaalia), opentekoa.fi (tekijänoikeusasioista ammatillisille opettajille) ja kopiraitti.fi (tekijänoikeussivusto). 

Tässä osiossa tarkastellaan seuraavia kysymyksiä:

1. Miten hyvän hallinnon periaatteiden noudattaminen näkyy opettajan käytännön työssä?

Hallinto on hyvää, kun se sisältää seuraavat elementit: oikeusperiaatteen, palveluperiaatteen ja palvelun asianmukaisuuden, neuvonnan, hyvän kielenkäytön ja viranomaisten yhteistyön. Kaikki nuo luovat raamit sille, millaista hyvä opettajatyö on.

Oikeusperiaatteella tarkoitetaan hallintolain mukaan sitä, että viranomaisen (opettajan) on kohdeltava kaikkia tasapuolisesti sekä käytettävä toimivaltaansa lain puitteissa. Hänen toimiensa on oltava puolueettomia ja oikeassa suhteessa tavoiteltavaan asiaan nähden. Esimerkiksi vammaisten tasavertaisessa kohtelussa opetusympäristössä on kyse oikeusperiaatteesta.

Palveluperiaatteella tarkoitetaan sitä, että viranomaisen (opettajan) tulee antaa asianmukaista ja yksilöllistä palvelua, on oltava samaan aikaan joustava ja tehokas sekä asiakkaan (opiskelijan) on saatava riittävästi ja oikein kohdennettuna tietoa tarvitsemistaan asioista.

Opettajan työhön peilaten edellä mainittu voisi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että opettajan on otettava huomioon opiskelijan yksilölliset piirteet päämäärän eli opetettavien asioiden näkökulmasta. Toisin sanoen se tapa mikä käy yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle. Lisäksi opettajan on avoimesti kerrottava opiskelijoille niistä opiskelun kannalta olennaisista seikoista, jotka vaikuttavat opiskelijan suoritumiseen.  

Neuvonnalla tarkoitetaan sitä, että opettaja on velvollinen auttamaan ja neuvomaan opiskelijaa tai jos hän ei osaa auttaa, opettajan tulee opastaa opiskelija avun lähteen luokse. Lisäksi perustuslaki takaa, että neuvoa tulee saada molemmilla kotimaisilla kielillä. Myös saamen- ja viittomakielisten oikeudet on otettu huomioon. Edellämainittu ei kuitenkaan tarkoita sitä, että jokaisen opettajan on osattava muita kuin äidinkieltään.

Hyvän kielenkäytön vaatimuksella tarkoitetaan sitä, että viranomaisen (opettajan) on käytettävä asiallista, selkeää ja ymmärrettävää kieltä.

Yleisessä viranomaistyössä pääpaino on ollut viime vuosina niin sanotusta kapulakielestä eroon pääsemisessä. Ongelma on edelleen valitettavan yleinen, mutta eteenpäinkin on menty. Tästä hyvänä esimerkkinä on KELA ja poliisi. Sosiaalisen median yhä suurempi paino myös viranomaisviestinnässä on pakottanut eri viranomaiset kiinnittämään asiaan huomiota. Aihe on itselleni hyvin läheinen, koska työskentelen viranomaisviestijänä. Käytännössä työhöni liittyy huomattavassa määrin niin sanotun viranomaiskielen kääntämistä yleiskielelle. 

Viranomaisten yhteistyöllä tarkoitetaan opettajan työssä sitä, että opettaja toimii yhteistyössä muiden viranomaisten kanssa lain asettamia ehtojen puitteissa.

2. Mitkä ovat opiskelijan velvollisuudet ja miten huolehdin opettajana työrauhasta?

Opiskelijan velvollisuudet on määritelty eri koulutusasteita koskevissa laeissa. Lähtökohtaisesti opiskelijan tulee osallistua opetukseen ja hänen kuuluu käyttäytyä asiallisesti. Myös oppilaitosten järjestyssäännöt, sikäli kun ne eivät ole lakien vastaisia, sitovat opiskelijaa. Mikäli opiskelija kuuluu oppilaitoksen hallitukseen tai muuhun päättävään elimeen, hän on salassapitovelvollinen muita opiskelijoita tai henkilökuntaa koskevista tiedoista, jotka on erikseen tarkemmin määritelty.   

Opiskelija on salassapitovelvollinen myös harjoittelupaikassaan tietoonsa saamista, esimerkiksi yrityssalaisuuksien kaltaisista asioista.

Koulutuksen järjestäjä voi velvoittaa opiskelijan toimittamaan huumausainetestiä koskevan todistuksen, jos on perusteltua epäillä, että opiskelija on huumausaineiden alaisena opintoihin kuuluvissa käytännön tehtävissä tai työssäoppimisessa tai että opiskelijalla on riippuvuus huumeista.

Opettajan työrauha on oleellinen osa laadukasta opetusta. Työrauhan edellytykset voidaan jakaa neljään osaan: pedagogiseen, sääntöihin perustuvaan, kohtaamisen ja välittämiseen sekä hyvään toimintakulttuuriin.

Auktoriteetti on olennainen osa työrauhaa. Sen saavuttaminen voi olla etenkin aloittelevalle opettajalle hankalaa. Auktoriteetti ei tarkoita sitä, että opettajalla on oltava erityinen valta-asema opsikelijoihinsa nähden vaan oikeastaan kyse on enemmänkin kunnioituksesta. Kunnioitus taas liittyy vuorovaikutuksen toimivuuteen ja molemminpuoliseen arvostukseen. Arvostuksen saavuttaminen riippuu mm. ammattitaidosta ja sosiaalisista taidoista. Opettaja ei ole työelämässä mikään poikkeus tältä osin. Yhtä lailla missä tahansa hyvinvoivassa ja tehokkaassa organisaatiossa esimiehen on ansaittava alaistensa arvostus ja päinvastoin. Samassa veneessä olisi kyettävä olemaan aidosti, ei vain korupuheissa. Uhkailu, korostunut käskytys, nöyryyttäminen ja maton vieminen jalkojen alta on nähdäkseni pahinta, mitä esimies (tai opettaja) voi tehdä.  

3. Miten otan huomioon salassapitosäännökset ja tietosuojan opettajan työssä?

Salassapito perustuu lakiin. Tarkoituksena on suojata opiskelijoiden yksityisyyteen liittyviä asioita ja/tai yleistä etua. Yleinen etu koskee esimerkiksi turvajärjestelyihin liittyviä asioita. Ohjaavia lakeja ovat mm: perusopetuslaki, laki ammatillisesta peruskoulutuksesta, ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annettu laki, laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta, lastensuojelulaki ja henkilötietolaki.

Toisaalta vaakakupin toisella puolella on lähtöolettamus viranomaisen toiminnan julkisuudesta.

Koulutuksen järjestäjällä onkin velvollisuus salassapitosäännösten estämättä pyynnöstä toimittaa valtion opetushallintoviranomaisille mm. koulutuksen arviointiin, kehittämiseen ja tilastointiin liittyviä tietoja.

Koulutuksen järjestäjä on velvollinen antamaan opiskelijan terveydentilaa, toimintakykyä koskevia, tehtävien hoidon kannalta välttämättömiä tietoja mm. opiskeluterveydenhuollosta, työssäoppimisesta tai uudesta koulutuksesta vastaaville henkilöille.

Tietosuoja on henkilötietojen käsittelyä koskevaa sääntelyä. Se on osa yksityisyyden suojaa ja jokaisen ihmisen perusoikeus. Oppilaitoksissa tämä tarkoittaa sitä, että oppilaiden henkilötietojen käsittely tulee olla asianmumukaisesti perusteltavissa oppilaitoksen toiminnan kannalta. Henkilötietoja saa käsitellä opikskelijan ottamiseksi oppilaitokseen ja opetuksen järjestämiseksi. Lähtökohtaisesti arkaluontoisten henkilötietojen (esimerkiksi terveystiedot) käsittely on kiellettyä.

Käytännön esimerkki tietosuojasta: oppilaitokseen hyväksyttyjen tai valmistuvien nimiä ei saa julkaista ilman henkilön itsensä suostumusta.

Opiskelijaa ei voi myöskään velvoittaa rekisteröitymään ilmaisiin verkkoalustoihin, blogeihin, jne. vaikka niitä opetuksessa käytettäisiinkin. Tarvittaessa on mietittävä näissä tapauksissa vaihtoehtoisia opetustapoja. Edellinen ei koske oppilaitoksen hankkimia tai ylläpitämiä järjestelmiä.

Tietoturva liittyy tiedon luottamuksellisuuteen, koskemattomuuteen ja säilyttämiseen. Nykyaikana erityisesti tietotekniikan räjähdysmäisesti lisääntynyt käyttö aiheuttaa usein päänvaivaa etenkin tietoturvan kannalta.

Esimerkkivideolla on tietoturvaan liittyvä tapaus: https://www.youtube.com/watch?v=lV56HIQqxp8&feature=youtu.be

Mitä opettajan olisi tullut tehdä toisin?

- Huolehtia oma tietokone lukkoon
- Huolehtia, että myös opiskelijat sulkevat/ lukitsevat omat koneensa
- Ei olisi pitänyt antaa luokan avaimia opiskelijoille ilman, että hän tai joku muu henkilökuntaan kuuluva jää valvomaan luokkaan
- Ei olisi pitänyt jättää opiskelija-asioihin liittyviä papereita pöydälle lojumaan

4. Miten opettajana varmistan, että opiskelijan oikeusturva toteutuu?

Lähtökohta: opiskelijalla on oikeus tulla kuulluksi

Opiskelijoiden oikeusturvalautakunta toiminut vuoden 2012 alusta ensimmäisenä muutoksenhakuasteena opiskeluoikeuden peruuttamista ja sen palauttamista koskevissa asioissa.
Opiskelijan ohjaamisessa opettajan on tiedostettava (taustalla useita lakeja, mm. yhdenvertaisuuslaki, hallintolaki, perustuslaki, tasa-arvolaki) viisi periaatetta, jotka määrittelevät opiskelijan oikeusturvaa:

Yhdenvertaisuus = Ketään ei saa syrjiä iän, sukupuolen, uskonnon, vakaumuksen, terveydentilan,
alkuperän, vamman tai muun takia. 

Objektiviteetti = Vaatimustaso on oltava kaikille sama. Tässä yhteydessä viitataan myös esteellisyyteen esimerkiksi sukulaistaen ollessa kyseessä.
Suhteellisuus = Opetussuunnitelmaan sisältyvien opinto- ja tutkintovaatimusten tulee olla kohtuullisessa ja järkevässä suhteessa siihen, mitä opintojaksoilta tai tutkinnoilta vaaditaan. Myös kurinpidossa tulee muistaa kohtuullisuus.
Tarkoitussidonnaisuus = Esimerkiksi opiskelijan arviointiin ei saa vaikuttaa hänen persoonansa,  yhteiskunnallinen asema, poliittinen katsantokanta tai opettajan ja opiskelijan välinen vastenmielisyys.
Luottamuksensuoja = Opiskelijalla on esimerkiksi perustellusti oikeus odottaa, että opintosuoritus arvostellaan vahvistettujen arvosteluperusteiden ja -asteikkojen mukaisesti

Ydinteemat: Useat lait velvoittavat opettajana toimimista.

Vielä pitäisi perehtyä tarkemmin: Yksittäisiin esimerkkitapauksiin