Oppimisteoriat ja mallit

Tässä osiossa käydään läpi seuraavaa:

• Aikuisen opiskelijan oppiminen ja ohjaus oppimisteoreettisesta näkökulmasta
• Konnektivismi
• Oppivat organisaatiot
• Autenttinen oppiminen

Aikuisen opiskelijan oppiminen ja ohjaus oppimisteoreettisesta näkökulmasta

Dewey & Kolb: Humanistinen/ kokemuksellinen oppiminen

Oppiminen perustuu opiskelijan omiin kokemuksiin ja itsereflektioon. Tässä keskeistä on tekemällä oppiminen (learning by doing) ja tyypillistä etenkin aikuisopiskelijalle on itseohjautuvuus ja korkea motivaatio opiskelua kohtaan. Ohjaajan kannalta tärkeää on tukea opiskelijan persoonallista oppimistyyliä ja hänen tietoisuuttaan omasta oppimisestaan. Tässä teoriassa painotetaan kokeellista oppimista. Teoria siis voidaan kiteyttää seuraavasti: "Kuuntelen ja unohdan, näen ja muistan, teen ja ymmärrän".

Mezirow: Transformational learning (uudistava oppiminen)

Taustalla on Deweyn kasvatusfilosofia (vrt. ylempi) siitä, että kasvu on kasvattavien kokemusten tulosta.

Cristine Jarvis esittelee Mezirovin teoriaa: https://www.youtube.com/watch?v=liU1zsi3X8w&feature=youtu.be

Keskeisiä käsitteitä tälle teorialle ovat:

Merkitysskeema = toisiinsa liittyviä odotustottumuksia esimerkiksi syy- ja seuraussuhteiden kautta. "Jos käännän kahvasta, ovi aukeaa."

Merkitysperspektiivi = oppijalle on muodostunut elämänsä aikana erilaisia tarkastelunäkökulmia elämään ja asioihin, ns. merkitysperspektiivejä (meaning perspectives).

Kriittinen reflektio = Kriittisellä reflektiolla halutaan asettaa oppijan omien ennakko-oletusten, merkitysperspektiivien asettamista kyseenalaiseksi. Voidaan puhua naiivismin lopusta. Tämä onnistuu vain aikuisella ja se on edellytys uudistavalle oppimiselle.

Olennaista Mezirovin teoriassa on siis oivaltaa kriittisen reflektion merkitys oppimisprosessille sekä tekeminen. On ehkä myös luovuttava jostain aiemmin itselle ominaisesta tavasta, se saattaa olla vaikeaakin.

Esimerkiksi opettajaopintojen suorittaminen aikuisiällä saattaa tuottaa vaikeuksia siksi, että on omaksuttava oppiminen täysin uudella tavalla.. 

Knowles: Andragogiikka ja itseohjautuva oppiminen

Video aiheesta: https://www.youtube.com/watch?v=vLJ7cRwKI-I

Keskeistä tälle teorialle on siis olettamukset, joiden mukaan aikuisella on suuri tarve tietää, käsitteellistää oppimaansa, kokemuksen mukanaan tuoma varmuus, valmius oppimiseen, suuntautuminen opiskeluun ja motivaatio oppimiselle.

Carson Smith`n  mukaan aikuisoppijalla on tieto jo siitä, mitä hän on oppinut. Mutta aikuisoppija haluaa kyseenalaistaa, miten oppii. Monesti aikuisoppija tietää jo vastauksen tähän. Yhteisymmärrys on tärkeää ja aikuisoppija on käytännöllinen sekä vastuullinen oppija. Tämä kaikki edellyttää kuitenkin motivaatiota, kuten on tullut jo ilmi. Se on itseohjautuvuudelle olennaista. 

Miten aikuisopiskelijaa tulisi ohjata? Lähtökohtana on, että aikuisopiskelijat ovat taustoiltaan hyvin heterogeenisiä. Elämänkokemus paistaa taustalta. Tämä korostaa yksilöllisen ohjauksen merkitystä. Kun muistetaan, että tyypillinen aikuisopiskelija on usein työelämässä, jo ajankäytön suunnittelu opintoihin tulee ottaa lähtökohtaisesti huomioon. Se vaatii ohjaajaltakin kykyä joustaa.

Alla oleva kuva esittää hyvin sitä, miten aikuisopiskelija tarvitsee uuden oppimiseen "särön", joka ravistelee hänen vanhoja ajatusmallejaan ja käytäntöjään.

Kaavio: Malinen (2000)


Jos säröä ei synny, aikuisopiskelija voi kyllä läpäistä kurssin tms., mutta hän ei oivalla oppimaansa. Oivalluksen saavutaminen on keskiössä tehokkaassa oppimisessa. Hyvä ohjaus on oppimisprosessi, joka laajentaa näköaloja, antaa tukea valintojen tekemisessä, auttaa mahdollisuuksien hyödyntämisessä ja johtaa lopulta ohjauksen tarpeen vähenemiseen.


Downes & Siemens: Konnektivismi

Verkostojen ja erilaisten kytkentöjen merkitystä korostava oppimisteoria. Erityisenä apuna konnektivismiin toimii internet. Tietoa virtaa nopealla tempolla. Sitä käsitellään ja jalostetaan eteenpäin. Erityisesti sosiaalisilla verkostoilla on suuri merkitys esimerkiksi asiantuntijoiden kesken. Hyvä verkostoitumiskeino on eritysesti sosiaalinen media. Oppiminen tapahtuu tehokkaimmin osana sosiaalista verkkoa. Itseisarvona ei ole kuitenkaan se, kuinka monessa verkostossa toimii vaan se, että on mukana olennaisissa.

Konnektivistinen tapa ohjata tai opettaa on innostava ja se osallistuttaa paljon helpommin kuin esimerkiksi perinteinen luokkaopetus. Toisaalta se on hyvin sitovaa ja kinni hetkessä, joten aivan jokaiseen tilanteeseen se ei sovellu. Lähdekriittisyyteen on myös kiinnitettävä aivan erityistä huomiota. Lisäksi tapa edellyttää välineitä, aivan konkreettisesti myös toimivia tietoliikenneyhteyksiä. Konnektivismi on kuitenkin oiva osoitus siitä, mitä mahdollisuuksia digitalisaatiolla on opetukseen, nimenomaan opetuksen revoluutioon digitalisaation avulla. Nyt ei puhuta pelkästään siitä, että liitutaulun sijasta käytetään powerpointia!

Ohessa ajatuksia herättävä blogikirjoitus verkostoitumisesta:  https://www.parempibisnes.fi/blogi/anna-seppanen/lopeta-verkostoituminen/

Flipped classroom tarkoittaa sitä, että internetissä olevia opetusmateriaaleja käytetään hyväksi, jolloin vuorovaikutukselle jää enemmän tilaa.

Kiteytetysti siis: https://www.youtube.com/watch?v=Cz3H8L_AaCo


Oppivat organisaatiot

Oppivalla organisaatiolla tarkoitetaan Carvinin (1994) mukaan organisaatiota, jolla on kykyä luoda, hankkia ja siirtää tietoa sekä muuttaa omaa käyttäytymistään uuden tiedon ja uusien käsitysten mukaiseksi. Edellinen edellyttää vahvaa vuoropuhelua organisaation sisällä.

Edellinen luonnehdinta sopii hyvin ylempänä esiteltyyn Mezirovin kriittisen reflektoinnin käsitteeseen. Tosin työelämäkokemuksen perusteella suhtaudun hieman varauksella siihen, saavutetaanko ainakaan isoissa organisaatioissa kovinkaan helposti tilannetta, jossa organisaation henkilöstö kokee asemasta riippumatta olevansa aidosti samassa veneessä, jolloin siirtyminen uuteen ajatteluun ja toisaalta aito vuoropuhelu mahdollistuu. 

Tosin Senge (1994) kuvaakin viisi edellytystä sille, että hierarkkista orgnaisaatiota voitaisiin kuvata oppivaksi: tiimioppiminen (pienet tiimit vuorovaikutuksen aikaaansaamiseksi, tulosta organisaation koordinoidusta toiminnasta), systeeminen ajattelu (tavoitetila), henkilökohtainen hallinta (henkilökohtaisten ominaisuuksien hyödyntäminen organisaation hyväksi), sisäiset toimintaa ohjaavat mallit (tulevat ilmi avoimuuden ja keskustelevan toimintakulttuurin kautta) ja viidentenä yhteisesti muodostettu ja jaettu visio (toimivalla organisaatiolla tulee olla, ei siis ylhäältä annettuna).

Organisaation oppimiseen vaikuttavat johtaminen, ilmapiiri, vuorovaikutus ja toimintakulttuuri. Nykyisin puhutaan paljon myös alaistaidoista vastapainona johtamistaidoille.

Ottaen huomioon miten paljon Suomessa on pahoinvoivia työyhteisöjä ja kuinka paljon ne aiheuttavat kuluja sairauspoissaoloina ja tehottomuutena, edellä mainittuja asioita ei ole kovinkaan hyvin osattu soveltaa käytäntöön.

Oppivalle organisaatiolle on luonteenomaista oppimisprosessin kiertokulku. Kiertokulun solmukohdat määrittelevät sen, tapahtuuko oppimista. Solmukohtia ovat yksilön toiminta (tai toimimattomuus), organisaation toiminta, ympäristön palaute toiminnasta sekä yksilön havainnot ja päätelmät. Olennaista on saada myös ns. hiljainen tieto näkyväski. Se onnistuu jo mainitun tiimioppimisen ja yhteistoiminnan kautta. Kysymys on luottamuksen synnyttämisestä ja tekemisestä.


Herrington: Autenttinen oppiminen

Asiaa avataan tällä videolla: https://www.youtube.com/watch?v=eoJQ1mwKoI8

Kyse on opetuksesta, joka tapahtuu mahdollisimman aidoissa ympäristöissä. Niinpä esimerkiksi työpaikalla tapahtuva työssäoppiminen on autenttista oppimista. Mutta myös kouluopetusta voidaan kytkeä aidommin työympäristöihin erilaisten harjoitusten avulla. Kysymys on siis kokemuksellisuudesta ja kokemusten kautta oppimisesta. Autenttiseen oppimiseen liittyy olennaisesti myös reflektointi, koska tulokset ovat nopeasti nähtävissä ja asioiden merkitys syntyy kokemuksen kautta. Asioita pyritään myös tarkastelemaan monesta eri kulmasta.

On huomattavaa, että autenttista oppimista voidaan harjoittaa myös virtuaalisesti. Vain mielikuvitus on rajana. Esimerkiksi eri simulaatiot tai pelillistetyt oppimisvälineet ovat keinoina.

Ydinteemat: reflektointi, osallistaminen, vuorovaikutus, verkostoituminen, kokemus

Vielä pitäisi perehtyä tarkemmin: konnektivismin mahdollisuudet opetustyössä, mutta myös se uhat