Orientoituminen ammatilliseen opettajuuteen

Tässä osiossa käydään läpi seuraavaa:

• Opettajuus ammatillisessa perusopetuksessa
• Opettajuus ammattikorkeakoulussa
• Näyttötutkinnot ja oppisopimuskoulutus
• Ammatillinen koulutus muutoksessa

Opettajuus ammatillisessa perusopetuksessa

Ammatillisen koulutuksen tavoitteena on antaa opiskelijalle sellaisia tietoja ja taitoja, jotta hänellä olisi riittävät valmiudet harjoittaa ammattia ja jalostua alansa osaajaksi. Nuorisoasteen koulutuksessa korostuu voimakkaasti myös opiskelijan aikuisuuteen siirtymisen tukeminen. 

Ammatillisen perustutkinnon voi suorittaa ammatillisena peruskoulutuksena, näyttötutkintona tai oppisopimuskoulutuksena. Tutkinnon laajuus on vähintään 180 osaamispistettä. Erittäin tärkeää on työssäoppiminen, jota tutkinnosta tulee löytyä vähintään 30 osp verran. 

Opettajalla on ammatillisessa koulutuksessa monia tehtäviä; tukea ja edistää nuorten ja aikuisten oppimista, tukea yksilön kasvua yhteiskunnan jäseneksi, ohjata oppilaita ymmärtämään, muistamaan, oppimaan ja soveltamaan sekä toimia asiantuntijana oppilaitoksen ja työelämän rajapinnassa. 

Iso vastuu siis! Varsinkin kun yksilön kasvattaminen yhteiskunnan vastuulliseksi jäseneksi on kovin vaikea määritellä yhteisesti sovittavien kriteereiden alle. Mitä näkökulmia tässä tulisi painottaa? Opettajatkin ovat ihmisiä ja he edustavat erilaisia ideologisia, poliittisia, jne. näkemyksiä. Yleispätevä koonti voisi olla se, että opiskelijoista yritetään kasvattaa veronmaksajia. 

Ammatillinen opettaja elää ristipaineissa. Viime vuosien säästötoimenpiteet ovat aiheuttauneet ryhmäkokojen suurenemista, lähiopetuksen niukentumista ja myöskin koulutuspaikkojen vähentymistä. Samaan aikaan on pysyttävä "ajan hermolla" eli kontaktit etenkin opetettavan aineen työelämään tulevat olla kunnossa. Yksi keino on lähteä opettajana itsekin työharjoitteluun. Kuten eräs ammatillinen opettaja toi asian ilmi, "opettajan on oltava katu-uskottava". Toisaalta opettajuus on muutoksessa: opettajasta on tullut enemmänkin valmentaja, joka näyttää suuntaa ja motivoi.   

Opettajuus ammattikorkeakoulussa

Alun haparoinnista on päästy sille tasolle, mitä tavoiteltiinkin. Opettajien oma osaaminen on kehittynyt vastaamaan korkeakoulustatusta. Ammattikorkeakouluissa opettajina toimii yliopettajia, lehtoreita ja muuta opetushenkilöstöä. Yliopettajalta vaaditaan lisensiaatin tai tohtorin tutkinto. Lehtorilla täytyy olla ylempi korkeakoulututkinto. Muulla opetushenkilöstöllä, esimerkiksi luennoitsijoilla, ei ole muodollisia kelpoisuusvaatimuksia. Pedagogisia vaatimuksia ei asetuksissa ole, mutta käytännössä ne joko edellytetään suoraan tai niin, että opettaja sitoutuu suorittamaan ne tietyn ajan kuluessa opettajuuden aloittamisen jälkeen.

Ongelmaksi saattaa muodostua, löytyykö enää tarpeeksi päteviä opettajia. Mielenkiintoista on, ettei pedagogista vaatimusta suoraan ole. Itse AMK-tutkintojen arvostus on joka tapauksessa kasvanut, joskin alakohtaisuutta on havaittavissa; arvostetaanko enemmän akateemisuutta (yliopistot) vai työelämälähtöisyyttä (ammattikorkeakoulut). Tutkintonimikkeiden vakiintuminen nostanee kuitenkin AMK-tukintojen arvostusta entisestään.Nykyään korkeakouluopetuksen osataan jo käsittävän sekä yliopisto- että ammattikorkeakoulut. Tietyllä tapaa AMK:t ovat haastaneet yliopistot pohtimaan myös omaa rooliaan uudelleen. Etenkin ammattikorkeakoulujen rooli alueellisena strategiakumppanina alueen elinkeinoelämälle on nostanut huimasti AMK:n asemaa ja roolia.

Kuten ammatillisissa oppilaitoksissakin, ammattikorkeakoulun opettajalta vaaditaan paljon muutakin kuin itse opetustyön osaamista. Yhteistyö ja verkottuminen työelämän kanssa on yksi tärkeimpiä vaatimuksia. Vain sillä keinoin - yhdessä opetussuunnitelmien kanssa - opettajan voidaan olettaa kykenevän antamaan relevanttia ja ajantasaista opetusta, jonka päämääränä on työelämätaitoisten opiskelijoiden valmistuminen työelämän tarpeisiin.

Ammattikorkeakoulujen opettajuuden taustalla on konstruktivistinen oppimisnäkemys, millä tarkoitetaan oppimiskulttuurin suuntaamista kohti yksilöllistä, itseohjautuvaa ja aktiivista toimintatapaa. Opettajan näkökulmasta tämä on johtanut roolin muuttumiseen tiedonjakajasta oppimisen ohjaajan suuntaan. Opettajan on otettava erityissti huomioon se, että AMK-opiskelijoiden tausta on erityisen heterogeeninen: suoraan lukiosta tulleet vailla ammatillista osaamista, ammattioppilaitoiksista tulleet, jne.

Näyttötutkinnot ja oppisopimuskoulutus

1900 luvun alkupuolelle saakka ammatillinen koulutus oli pääasiassa työn ohessa tapahtuvaa oppimista: oppipoika - kisälli - mestari. Nykyinen näyttötutkintojärjestelmä otettiin käyttöön 1994, mutta alku oli vielä kovin vaatimatonta. Nyttemmin sitä voidaan pitää jo menestystarinana, jota on tarkoitus entisestään lisätä. Olennaista näyttötutkintojärjestelmässä on se, että pätevyyden osoittamisessa ei ole väliä sillä, mitä kautta osaaminen on saatu. Mallissa mitataan siis ainoastaan sen hetkistä osaamista. Henkilö, jolla jo on ammatilliseen tutkintoon vaadittava osaaminen, voi osoittaa sen näytöillä osallistumatta varsinaiseen opetukseen. Osaamisen arvioi työnantajista, henkilöstöstä ja opetushenkilökunnasta koostuva arviointiryhmä.

Oppisopimuskoulutuksessa ongelmana on saada työnantajat innostumaan siitä entistä laajemmin. Tätä voidaan pitää hieman outona ongelmana, koska oppisopimus tarjoaa työnantajalle juuri omanlaiseksi räätälöitävän mahdollisuuden saada pätevää työvoimaa. Ehkä kyse on edelleen tiedon puutteesta. Mallin houkuttelevuutta lisännee se, että työnantajalla on mahdollista saada suoraniasta taloudellista kompensaatiota oppisopimuskoulutukseen. Oppisopimuksella voi opiskella miltei kaikkin ammatillisiin tutkintoihin. Oppiminen tapahtuu teoriaosuuksia lukuun ottamatta työsuhteessa työpaikalla.

Ammatillinen koulutus muutoksessa

Sipilän hallituskauden julkilausuttuna tavoitteena on käytää erityisesti digitalisaation luomia mahdollisuuksia hyväksi koulutuksessa. Niin ikään on tarkoitus lisätä oppilaitosten ja työelämän välistä vuoropuhelua entisestään. Tavoitteet ovat toki hyviä, joskin voidaan samalla pohtia, miten paljon niihin sisältyy piiloviestinä sitä, että koulutukselle annettavia määrärahoja on leikattu ja leikataan.

Opiskelijat pyritään saamaan valmistumaan mahdollisimman nopeasti ja työelämälähtöisesti. Painopistettä on tarkoitus siirtää työpaikoilla tapahtuvaan harjoitteluun ja oppimiseen. Tässä sinällään hyvässä tarkoituksessa on uhkana kuitenkin se, että opetuksen taso saattaa heitellä paljonkin riippuen työpaikan halusta satsata harjoittelijaan. Toisaalta vaarana on myös, ettei kaikille välttämättä löydy tasalaatuisia oppimispaikkoja. Se johtaisi eriarvoistumiseen.

Kaavailtujen muutosten myötä nuorisoasteen koulutus alkaa muistuttaa yhä enemmän aikuiskoulutusta, Koulutustarjonta, rahoitus ja ohjaus on tarkoitus saattaa yhtenäiseksi kokonaisuudeksi opetus- ja kulttuuriministeriön alle. Tämä muuttaa todennäköisesti käsitystä esimerkiksi ammatillisesti työvoimakoulutuksesta, joka tällä hetkellä on vielä työ- ja elinkeinominsteriön alaista toimintaa.

Ammattikorkeakouluissa ja yliopistoissa muutokset tulevat tarkoittamaan päällekkäisyyksien purkamista eli oppiaineiden keskittämisiä tai lakkauttamisia. Sinällään duaalimalli (AMK ja yliopisto) säilynee, mutta yhteistyötä tullaan tekemään aivan uudelta pohjalta.

Vuoden 2018 alusta opetusministeriön alaisuuteen on tarkoitus siirtää myös maahanmuuttajien luku- ja kirjoitustaidon koulutukset, jotka tällä hetkellä ovat pääosin työvoimahallinnon (ministeriönä TEM) vastuulla. Eurolukuina tämä tarkoittaa noin viiden miljoonan siirtymistä ministeriöstä toiseen. Muutos liittyykin yhtenä palasena Sipilän hallituksen maakuntauudistuksen kokonaisuuteen, joka mullistaa myös julkisen työvoimapalvelun toteuttamistavan.

Lopuksi:

Ydinteemat: ammatillisen opettajan työ paljon muuta kuin itse opetusta, verkostoituminen ja työelämäyhteistyö entistä tärkeämpää, ajan hermolla pysyminen, digitalisaatio mullistajana, näyttötutkinnot ja oppisopimus 

Vielä pitäisi perehtyä tarkemmin: ammatillisen koulutuksen uudistamisen perusperiaatteisiin, sen syy- ja seuraussuhteiden tarkasteluun, poliittisen retoriikan taakse kurkistamiseen koulutuspolitiikkakeskustelussa