Opetussuunnitelma ja opetuksen suunnittelu
Tässä osiossa käydään läpi seuraavaa:
- Opetuksen suunnittelu ammatillisessa koulutuksessa (perustutkinnot ja näyttötutkinnot)
- Opetuksen suunnittelu ammattikorkeakoulussa
- Opetuksen suunnittelun keskeisiä piirteitä
- Osaamisperusteinen opetussuunnitelma
Opetuksen suunnittelu ammatillisessa koulutuksessa
Tutkinnon perusteiden uudistus (elokuu 2015) on vaikuttanut opetussuunnitteluun, mikäli opettajien otosta on uskominen:
- Aikasidonnaisuus on lähtenyt pois. Enää ei tuijoteta, että opiskelija istuu 40 tuntia oppiakseen jonkun asian vaan nyt katsotaan niin, että joku tarvitsee siihen viisi tuntia ja joku viikon. Jos homman osaa jo, sitten sen osaa, ja osaaminen on sillä näytetty.
Edellinen kommentti näkyy myös uudistuksen tavoitteissa. Opintoviikoista on siirrytty osaamispisteisiin, mikä viittaa jo suoraan siihen, että nyt mitataan itse osaamista, ei siihen käytettyä aikaa, mikä ei tosiasiassa edes takaa osaamista. Asian voisi kiteyttää siten, että opiskelu on osaamisen hankkimista - ajasta riippumatta.
Vaikka uudistus periaatteessa katsotaan yleisesti ottaen onnistuneeksi, ongelmiakin oli. Suurin kritiikin aihe liittyy siihen, että hanke toteutettiin liian nopeasti. Siihen ei yksinkertaisesti ehditty paneutua ennen käytännön toimia. Kritiikkiä on tullut myös siitä, että työelämää ei kuunneltu tarpeeksi uudistusta toteutettaessa.
Ulkopuolelta katsottuna edellistä voi pitää vakavana puutteena. Työelämässä törmää erityyppisissä hankkeissa vastaavankaltaisiin ongelmiin. Onko uudistus tehty järjestelmää varten vai yhteiskunnan parasta ajatellen? Jos jälkimmäistä, kuka kumma sinne pääsee väliin sohlaamaan ja millä intresseillä? Huonoa johtamista, liian monta asiaankuulumatonta sopankeittäjää vai molempia? Molempia, jos peilaan työelämäkokemukseen yleensä..
Haasteet uudistuksen jatkossa liittyvätkin erityisesti siihen, millä tavoin työelämäyhteistyö saadaan integroitua kiinteästi osaksi ammatillisen opetuksen opetussuunnitelmia ja itse opetuksen käytäntöä. Lisäksi tärkeää on huomioida ennakointi eli on osattava arvioida, miten työelämä muuttuu ja sopeuttaa opetusta sen mukaan.
Eri ammattialojen lähtökohdat sekä kuvaukset löytyvät Opetushallituksen julkaisemista ePerusteista. Ne ovat lähtökohtana oppilaitosten opetussuunitelmissa.
- Valtakunnalliset perusteet on kivijalka opetussuunnittelulle. Jos oppilaitoksessa mietimme, että pitäisikö joku ottaa mukaan, voidaan aina tarkistaa, onko perusteissa vaadittu niin tekemään. Perustutkinnot, ammattitutkinnot ja erikoisammattitutkinnot perustuvat kaikki näyttöihin, eräät ammatilliset opettajat toteavat.
Miten käytännössä opetussuunnitelma laaditaan ammatillisiin tutkintoihin? Esimerkkinä on käytetty Kainuun ammattiopiston opettajia. Tässä ei siis pureuduta siihen, miten toiminta tapahtuu hallinnon tasolla.
- On erilaisia infoja, mitä se yhtäältä valtakunnan tasolla ja toisaalta oppilaitoksen tasolla tarkoittaa. On saatu erilaisia raameja, johon suunnitelmaa on luotu. Nykytekniikalla on helppo vaihtaa ajatuksia eri toimipaikkojen välillä. Työnantaja oli varannut vuorovaikutteiseen suunnitteluun riittävästi aikaa. Kuulemamme mukaan näin ei kaikkialla ole, mikä on huono asia, opettajat toteavat.
Opetuksen suunnittelu ammattikorkeakoulussa
Käytännössä asia etenee samantyyppisesti kuin ammatillisissa oppilaitoksissa. Koko maan mittakaavassa perusteet ovat samat, mutta ammattikorkeakoulujen välillä on painotuseroja samojen oppiaineiden sisällä. Myös samassa AMK:ssa voi olla variaatiovaihteluita saman aineen sisällä opettajien välillä, esimerkiksi opetustavoissa. Opiskelijaa tuetaan etenkin laatimalla kullekin yksilöllinen HOPS.
Esimerkki AMK:n opintojaksokuvauksesta
Toimintaa ohjaa lainsäädäntö (ammattikorkeakoululaki) ja AMK edellyttää toimilupaa, joten kuka tahansa ei voi oppilaitosta perustaa. Toimiluvassa AMK:lle voidaan määritellä myös muita kuin suoranaisia opetustehtäviä, kuten alueellisia kehittämistehtäviä.
Työelämälähtöisyys on myös AMK:ssa aivan keskeistä. Työelämälähtöisyydellä tarkoitetaan kaikkia niitä kosketuspintoja, joilla oppilaitokset ja työelämä kohtaavat toisensa. Esimerkiksi opiskelijaharjoittelut, henkilökunnan verkottuminen työelämään, yhteiset projektit, jne. Tavoitteena on ennen kaikkea osaavan työvoiman saatavuuden turvaaminen, mutta myös esimerkiksi yksilön eli opiskelijan ammatillisen kasvun turvaaminen.
Työelämälähtöisyyden suunnittelussa on tärkeää ottaa elinkeinoelämä suunniteluun mukaan, koska se on paras asiantuntija. Myös tulevaisuussuunnittelu on tärkeää, jotta opetusta pystyttäisiin reivaamaan jo ennakoivasti vastaamaan työelämän muuttuvia tarpeita.
Edellisessä työssäni työvoimakoulutusasioiden parissa kiinnitin edelliseen erityistä huomiota ja pidin aiheesta ääntä. Ilokseni voinkin todeta, että nykyisin alueella kokoontuu työvoimakoulutuksien suunnittelun yhteydessä ns. tulevaisuusryhmä, jossa nimenomaan on vahva elinkeinoelämän edustus. Toki tässä tulee olla myös tarkkana, ettei suunnittelussa pääse syntymään tilannetta, jossa syntyy vahvoja eturistiriitoja yksittäisten työnantaedustajien ajaessa asioita puhtaasti omasta hyötynäkökulmasta.
Ammattikorkeakoulut tekevät keskenään tiivistä yhteistyötä, mutta keksinäisestä kilpailusta johtuen on tyypillistä, että syvintä yhteistyö on kaukana toisistaan sijaitsevien oppilaitosten välillä. Yhteistyössä painopiste on etenkin opetuksessa sekä tutkimuksessa ja innovoinnissa. Yhteistyötä tehdään mm. päällekkäisyyksien karsimiseksi ja kulujen pienentämiseksi. Myös yliopistot ja ammattikorkeakoulut ovat alkaneet tehdä yhä enemmän yhteistyötä.
Digitaalisella ekosysteemilla tarkoitetaan ympäristöjä, joiden avua yhteist voivat toimia yhdessä toteuttaakseen asioita. Opetuksessa tämä tarkoittaa esimerkiksi erilaisia sähköisiä alustoja, jotka mahdollistavat esimerkiksi virtuaaliset opiskeluympäristöt.
Hyvänä esimerkkinä edellisestä toimivat Skype tai AC. Uuden tekniikan ongelmana on se, osataanko sitä käyttää. Puhutaanko digitalisaation yhteydessä evoluutiosta vai revoluutiosta? Toisin sanoen, käytämmekö liitutaulun sijasta power pointia vai oivallammeko aidosti, mitä uusia mahdollisuuksia digitalisaatio tuo opetukseen - tai mihin tahansa elämän osa-alueeseen? Ei sinällään vanhojen kalvosulkeisten esittäminen piirtoheittimen sijaan netissä tuo opetukseen mitään uutta. Monimuoto-opetus on päivän sana!
Mikäli AMK:n opettajalta kysytään, mitä opetussuunnittelussa on otettava huomioon, on vastaus tyhjentävä:
- On ymmärrettävä, mitkä ovat elinkeinoelämän ja yhteiskunnan tarpeet ja mitä tarvitaan pidemmällä aikavälillä. Huomio on suunnattava siihen, mitä opiskelijat oikeasti tarvitsevat. On suunniteltava kokonaisuuksia eli opintojaksot olisi pystyttävä hoitamaan tiiviimmin. Myös opetustiloihin ja -välineisiin on kiinnitettävä huomiota.
Opetuksen suunnittelun keskeiset piirteet (osaamisperustainen näkökulma)
Opetussuunnitelmamalleja on useita. Tässä esitellään niistä kaksi:
Lehrplan; suunnitelma lähtee yhteiskunnan tarpeista. Suunnitelma on työvälinen opettajuuden ja opettajien välillä. Suunnitelmassa luetellaan opetettavat oppiaineet ja hallinnollinen suunnitelma opetuksen läpiviemiseksi. Mallissa opetus on koulun tärkein tehtävä, jolloin kasvatus jää mm. kodille ja kirkolle. Lehrplania on tyypillisesti sovellettu yläkouluissa ja lukioissa.
Curriculum: tuetaan yksilön kehitystä. Perustana on työelämälähtöisyys ja eri oppiaineiden toisiinsa limittyvät kokonaisuudet, jolloin oppiminen on kokonaisvaltainen prosessi.Oppiminen on opiskelijalle polku, jonka varrelta ammennetaan erilaisista kokemuksista ja tilanteista. Näin ollen oppimistakin tapahtuu kaiken aikaa ja kaikkialla, ei vain oppitunneilla.
Noiden kahden päämallin painopisteet ovat vaihdelleet Suomessa historian saatossa. Ei ole vaikea arvata, että nykyisin painopisteenä on curriculum, mikä näkyy esimerkiksi aikuisopiskelussa hyvin vahvasti. Tosin lehrplania ei ole unohdettu. Se on tarpeellinen esimerkiksi opetushenkilökunnan resurssointia suuniteltaessa.
Opetussuunitelmalla tarkoitetaan yleensä virallista asiapaperia, johon on auki kirjoitettuna aiottu opetustoiminta. Opetussuunnitelman mukaisiin tavoitteisiin on tarkoitus pyrkiä. Tietenkin tulee ymmärtää, että kirjoitetulla, opetetulla ja opitulla opetussuunnitelmalla on vivahde-eronsa riippuen vastaanottajasta. Tavoitteena on, että kaikki kolme integroituvat keskenään, jolloin alkuperäinen tavoite on mahdollista saavuttaa. Tätä varten asiaa on tarkkailtava jatkuvasti, jotta opettajan omat mieltymykset ja kehon kieli, jne seikat (piilo-opetussuunnitelma) eivät pääse näyttelemään liian suurta roolia - etenkin jo ne katsotaan haitalliseksi.
Osaamisperusteinen opetussuunnitelma
Osaamisperustaisuuden tarkoituksena on edistää aikaisemmin hankitun osaamisen tunnustamista ja tunnistamista osaksi opintoja. Väliä ei ole niinkään sillä, mistä osaaminen on hankittu. Tässä kiinnitetään huomiota myös koulutuksen tuloksiin. Ammatillisen koulutuksen yhteydessä puhutaankin yleisesti osaamisperusteisista opetussuunnitelmista, mikä peilaa hyvin esimerkiksi näyttötutkintoperusteisia opintoja.Tärkeää on myös kyetä reagoimaan joustavasti työelämässä tapahtuviin muutoksiin.
Bolognan prosessi = eurooppalaisen korkeakoulutusalueen rakentaminen. Tavoitteena on ollut synnyttää yhtenäinen eurooppalainen laadukas korkeakoulutusalue, joka edistää myös elinikäistä oppimista.
Opetussuunnitelmaa laadittaessa on kehitetty ydinaineanalyysi. Sillä tutkitaan opetettavan aineen sisäistä rakennetta. Analyysi on käytössä etenkin korkeakouluissa. Käytännössä analyysissa opetettavan aineen tiedot ja taidot jaetaan 2-4 luokkaan, jolloin ne sisällytetään luokkiin niiden tärkeyden mukaan. Tämä auttaa opettajaa hahmottamaan tietojen ja taitojen väliset hierarkiat ja auttaa näin opettajaa suuntaamaan opetuksen painopistealueita oikein.
Jos peilaan edellä mainittuja omaan henkilökohtaiseen opetussuunnitelmaan näihin opintoihin liittyen, HOPS elää koko ajan. Omaa osaamista alkaa tunnistaa opintojen edetessä. Sitä on, mutta kuinka sen voisi tuoda "pätevästi" esille siten, että se tulisi hyväksytyksi opinnoissa?
Osaamisperusteista opetussuunnitelmaa laadittaessa tulee ottaa huomioon kolutuksen perustarkoitus, pedagogiikka sekä kokonaisvaltainen linjakkuus eli se, että kaikki opiskelun osatekijät tukevat toisiaan. Näitä osatekijöitä ovat mm. työmäärä, edeltävät opinnot, arviointikriteerit, jne. Myös ohjaamisen prosessit, opetukset arvioinnit ja työelämärelevanssit tulee ottaa huomioon. Näistä viimeksi mainittu on etenkin ammatillisessa koulutuksessa erittäin tärkeää, jotta opiskelijoista saadaan työelämän sen hetkisiä tarpeita vastaavia tulevia ammattilaisia. On olennaista tehdä monin eri tavoin yhteistyötä elinkeinoelämän kanssa.
Opiskelijoiden ottamisessa mukaan opetuksen suunnitteluun Suomi on maailman kärkimaita. Tästä osoituksena opiskelijoiden edustus kuuluu tasavertaisena osana ylisopistojen hallintoon. On hyvä muistaa myös muissa oppilaitoksissa se, keitä varten opetusta järjestetään. Sen ei tarvitse tarkoittaa oppilaitosdemokratiaa sanan radikaalissa merkityksessä, mutta ilman opiskelijan äänen kuulumista on kovin vaikea ajatella opetussuunnitelmien toteutuvan tehokkaimmalla mahdollisella tavalla.
Ydinteemat: tärkeintä on osaaminen, ei se mistä se on hankittu, työelämäyhteistyö, vastuu ja vapaus, digitalisaation hyödyntäminen
Vielä pitäisi perehtyä tarkemmin: käytännössä opetussuunnitelmien laadintaan osallistuminen, jotta osaa ottaa huomioon kaikki asiaan vaikuttavat tekijät